Moikka taas pitkästä aikaa!
Kirjoittamisessa kävi taas niinkuin ajattelin, eli motivaatio loppui talven tultua, ja samalla blogikin jäätyi. Nyt kuitenkin lupaan kautta kiven ja kannon Pinkyvalan vannoen, että yritän nyt tosissani saada tämän pidettyä pystyssä! Motivaatiota ainakin löytyy ties kuinka paljon, joten toivotaan parasta. Paljon on ehtinyt tässä ajassa tapahtua, on tullut uusia heppakavereita, touhuiltu vanhojen kanssa, opittu uusia asioita sekä hiottu tuttuja. Näin alkuun voisin laittaa muutaman kuvan hiljaiselon ajalta:
 |
| Aivan ihana trakehnertamma Listra, joka tosin myytiin jo kauan sitten |
 |
| Tähti, joka kerkesi olla suosikki hetken ennen kuin myytiin. |
 |
| Pari merkkirataakin olen käynyt kokeilemassa, ilma merkin saantia tosin, sillä en seuroihin kuulu |
 |
| Piensuokki Seikki, joka vei sydämeni kokonaan viime kes'n' kun sen selkään kerran pääsin |
Sitten itse asiaan, tämän päivän tuntiin. Tunnille en ollut toiveheppaa laittanut, mutta tallille saapuessani vastassa oli iloinen yllätys: nimeni perässä tuntilistassa luki ikuinen lempparini Sokeri! Tamma oli jo tunneilla aikaisemmin, joten kulutin aikaani pööpöilemällä ympäri tallia.
Alkukäyntien jälkeen otettiin muutamat pysähdykset molempiin suuntiin käynnistä, tarkoituksena koota heppaa hyvin ennen pysähdystä. Omalta osalta nämä eivät kovinkaan hääppöisesti menneet, mutta suurin osa käyntiin siirtymisistä sentään lähti sisäjalalla, joka on yleensä vähän ongelmana. Näiden jälkeen siirryimme raviin, ja aloimme kokoamaan ravia kulmissa. Tässäkään ei sen suuremmin kehuttavaa omasta mielestä ollut, muutamia hyviä pätkiä sentään tuli! Alkuun Sokeri kulki melko pitkänä matona, mutta pikkuhiljaa laoin sitäkin saamaan lyhyemmäksi.
Ravailun jälkeen siirryimmekin tunnin laukkatehtäviin. Siirryimme käyntiin toisen lyhyen sivun puolessavälissä, seuraavassa kulmassa nostimme laukan ja laukkasimme tulevan pitkän sivun, muualla ravasimme. Alusta alkaen laukat nousivat hyvin molempiin suuntiin, mutten saanut pidettyä pakettia kasassa, vaan Sokeri pääsi venähtämään pitkäksi, eikä takapääkään ollut kunnolla mukana. Laukattuamme näin hetken, lisäsimme laukassa ympyrän pitkälle sivulle. Ympyröistä en saanut kovinkaan symmetrisiä, ja Sokeri tuppasi vähän oikomaan, mutta muutama ihan kiva pätkäkin saatiin.
Laukattuamme kävelimme hetken puolivälikäyntejä, joiden jälkeen oli pohkeenväistöjen vuoro. Tehtäväksi annettiin kääntää lyhyeltä sivulta vähän ennen kulmaa, ravata muutama hevosenmitta suoraan, ja väistää takaisin uralle. Väistöt eivät erikoisalaani ole, eivätkä ne tälläkään kerralla ihmeellisemmin menneet, lukuunottamatta paria ihan hyvää väistöä. Joinain hetkinä Sokeri alkoi myöskin ennakoimaan, joten väistöt vaihtuivat joka toiseksi vasemmalle, joka toiseksi oikealle. Tämä helpotti, ja ennakointi loppui.
 |
| Ah tämä jalka, pitäisi oppia hillitsemään se:D |
Väistettyämme jonkin aikaa, aloimme itsenäisempiin loppuraveihin. Oman takapuolituntuman mukaan tuli tehdä voltteja, temponmuutoksi ja muuta mukavaa. Sokeri oli jo laukoista lähtien tuntunut todella mukavalta, ja nyt parani entisestään. Vielä kun saisin vähän kontrollia itseeni, niin olisi hyvä, sillä kuvistakin näkyy, että käteni ja kantapääni seilaavat milloin missäkin. Kun heppa tuntui hyvältä niin ravissa kuin käynnissäkin, sai antaa pitkät ohjat ja jäädä kävelemään loppukäynnit.
 |
| Heppa hienona, mutta mitä tekeekään olio sen selässä? |
Tiivistettynä tunti onnistui hyvin, ja jäi oikein hyvä fiilis! Pitäisi vaan saada ne äsken mainitut käsi- ja muut kroppaongelmat haltuun, mutta kyllä nekin varmasti pikkuhiljaa.
Näemme taas ensi postauksessa!
-Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti