#20 Kimotammalla kuumuudessa

Heippa!

Tänään normaalin koulupäivän sijasta meillä oli taksvärkki, jonka pääsin suorittamaan tallille. Kahtakymmentä vaille seitsemän hyppäsin pyöräni selkään, ja lähdin ensimmäistä kertaa polkemaan kohti tallia. Vajaan tunnin sotkemisen jälkeen saavuin tallille, jossa odottelin hetken aikaa muita aamutalliin tulijoita. Päivä vierähtikin mukavasti kuumassa säässä erilaisia asioita tehden, ja pian koittikin ilta, sekä ratsastustuntini.

Hevoseksi sain tällä kertaa uuden tuttavuuden, wielkopolskitamma Harmonian. Onnekseni tamma oli jo edellisellä tunnilla, sillä hoitaa se on melkoisen inhottava. Maassa ei ihme kyllä jännittänyt vielä, mutta selkään päästyäni pieni jännitys kiipesi pintaan. Jännittyneisyyteni oikein loistaa ylimmässä kuvassa, selkä sekä muu kroppa jäykkänä kuin rautakanki. Heppaan oli hieman totuttelua sen ollessa paljon isompi ja isoliikkeisempi kuin ne, joilla olen lähiaikoina mennyt. 

Ohjat kerättyämme aloitimme tekemään käynnissä vähintään neljä volttia per kierros. Alkuun oli hieman ongelmia taivutuksen ja käynnin tempon kanssa, sillä en oikein vielä uskaltanut Harppia kunnolla ratsastaa. Pikkuhiljaa rohkenin enemmän, ja suunnan vaihduttua alkoi sujumaan paremmin.

Käyntivolttien jälkeen jäimme kukin omille volteillemme, ja siirryimme niillä raviin. Harmonian askel oli suhteellisen iso, mutta melko pian sain kiinni siitä, miten siellä pitäisi istua. Monta kertaa ope joutui huomauttamaan turhan laiskasta ravista, pian kuitenkin rohkenin käskemään tammaa enemmän, ja ravi muuttui pätkittäin ihan hyväksi. Ravivoltteilun jälkeen teimme vähän pohkeenväistöjä käynnissä että ravissa. Ne onnistuivat ihan hyvin, ja oli huomattavasti mukavampaa väistää hevosella, joka ei alkanut suokkimaisesti ennakoimaan väistöä:D

Väisteltyämme otimme hetken kävelytauon, jonka jälkeen oli laukkojen vuoro. Laukka nostettiin lyhyellä sivulla, laukattiin sille pääty-ympyrä, ja seuraavalle pitkälle sivulle voltti. Itse en heti laukkaamaan uskaltautunut, joten ravailin vain ja keräsin rohkeutta. Pian tunsin itseni valmiiksi, ja nostin laukan. Onneksi näin tein, sillä Harmonian laukka oli supermukava istua! Laukkailimme molempiin suuntiin, kunnes kello näyttikin loppuravien- sekä käyntien aikaa. 

Lyhyesti Harmonia oli ihan mukava heppa, voin sen selkään uudestaankin kavuta!

Nähkäämme taas seuraavassa posteuksessa!

-Anni

#19 Back in bussiness

Moikka taas pitkästä aikaa! 

Kirjoittamisessa kävi taas niinkuin ajattelin, eli motivaatio loppui talven tultua, ja samalla blogikin jäätyi. Nyt kuitenkin lupaan kautta kiven ja kannon Pinkyvalan vannoen, että yritän nyt tosissani saada tämän pidettyä pystyssä! Motivaatiota ainakin löytyy ties kuinka paljon, joten toivotaan parasta. Paljon on ehtinyt tässä ajassa tapahtua, on tullut uusia heppakavereita, touhuiltu vanhojen kanssa, opittu uusia asioita sekä hiottu tuttuja. Näin alkuun voisin laittaa muutaman kuvan hiljaiselon ajalta:

Aivan ihana trakehnertamma Listra, joka tosin myytiin jo kauan sitten

Tähti, joka kerkesi olla suosikki hetken ennen kuin myytiin.

Pari merkkirataakin olen käynyt kokeilemassa, ilma merkin saantia tosin, sillä en seuroihin kuulu

Piensuokki Seikki, joka vei sydämeni kokonaan viime kes'n' kun sen selkään kerran pääsin

Sitten itse asiaan, tämän päivän tuntiin. Tunnille en ollut toiveheppaa laittanut, mutta tallille saapuessani vastassa oli iloinen yllätys: nimeni perässä tuntilistassa luki ikuinen lempparini Sokeri! Tamma oli jo tunneilla aikaisemmin, joten kulutin aikaani pööpöilemällä ympäri tallia.

Alkukäyntien jälkeen otettiin muutamat pysähdykset molempiin suuntiin käynnistä, tarkoituksena koota heppaa hyvin ennen pysähdystä. Omalta osalta nämä eivät kovinkaan hääppöisesti menneet, mutta suurin osa käyntiin siirtymisistä sentään lähti sisäjalalla, joka on yleensä vähän ongelmana. Näiden jälkeen siirryimme raviin, ja aloimme kokoamaan ravia kulmissa. Tässäkään ei sen suuremmin kehuttavaa omasta mielestä ollut, muutamia hyviä pätkiä sentään tuli! Alkuun Sokeri kulki melko pitkänä matona, mutta pikkuhiljaa laoin sitäkin saamaan lyhyemmäksi.

Ravailun jälkeen siirryimmekin tunnin laukkatehtäviin. Siirryimme käyntiin toisen lyhyen sivun puolessavälissä, seuraavassa kulmassa nostimme laukan ja laukkasimme tulevan pitkän sivun, muualla ravasimme. Alusta alkaen laukat nousivat hyvin molempiin suuntiin, mutten saanut pidettyä pakettia kasassa, vaan Sokeri pääsi venähtämään pitkäksi, eikä takapääkään ollut kunnolla mukana. Laukattuamme näin hetken, lisäsimme laukassa ympyrän pitkälle sivulle. Ympyröistä en saanut kovinkaan symmetrisiä, ja Sokeri tuppasi vähän oikomaan, mutta muutama ihan kiva pätkäkin saatiin. 

Laukattuamme kävelimme hetken puolivälikäyntejä, joiden jälkeen oli pohkeenväistöjen vuoro. Tehtäväksi annettiin kääntää lyhyeltä sivulta vähän ennen kulmaa, ravata muutama hevosenmitta suoraan, ja väistää takaisin uralle. Väistöt eivät erikoisalaani ole, eivätkä ne tälläkään kerralla ihmeellisemmin menneet, lukuunottamatta paria ihan hyvää väistöä. Joinain hetkinä Sokeri alkoi myöskin ennakoimaan, joten väistöt vaihtuivat joka toiseksi vasemmalle, joka toiseksi oikealle. Tämä helpotti, ja ennakointi loppui.

Ah tämä jalka, pitäisi oppia hillitsemään se:D

Väistettyämme jonkin aikaa, aloimme itsenäisempiin loppuraveihin. Oman takapuolituntuman mukaan tuli tehdä voltteja, temponmuutoksi ja muuta mukavaa. Sokeri oli jo laukoista lähtien tuntunut todella mukavalta, ja nyt parani entisestään. Vielä kun saisin vähän kontrollia itseeni, niin olisi hyvä, sillä kuvistakin näkyy, että käteni ja kantapääni seilaavat milloin missäkin. Kun heppa tuntui hyvältä niin ravissa kuin käynnissäkin, sai antaa pitkät ohjat ja jäädä kävelemään loppukäynnit. 

Heppa hienona, mutta mitä tekeekään olio sen selässä?

Tiivistettynä tunti onnistui hyvin, ja jäi oikein hyvä fiilis! Pitäisi vaan saada ne äsken mainitut käsi- ja muut kroppaongelmat haltuun, mutta kyllä nekin varmasti pikkuhiljaa.

Näemme taas ensi postauksessa!

-Anni